Olen kuullut väitettävän, että jokaisella ihmisellä on monta erilaista persoonaa, joita he käyttävät eri ihmisten kanssa kommunikoidessaan. Minä en näe asiaa niin. Minulla on monta persoonaa, jotka kaikki ottavat ohjat käsiinsä erilaisissa tilanteissa ja käyttäytyvät täysin eri tavoin. Osa hoitaa yhteyksiä ulkomaailmaan ja osa vain on olemassa, mutta yhdessä ne muodostavat sen kokonaisuuden, joka minä loppujen lopuksi olen.

Minun kirjailijapersoonani nimi on Johanna. Hän on se osa minua, joka ei ole mitenkään kykenevä kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa vaan pelkästään tarkkailemaan kaikkea, mitä ympärilläni tapahtuu ja pistämään sen muistiin myöhempää käyttöä varten. Hän on se persoona, joka valvoo keskellä yötä inspiraationsa kanssa, kun muut persoonat ovat jo nukkumassa, ja on syy seuraavan päivän nuokkumiseen. Hän on se, joka kertoo koko ajan pääni sisällä tarinaa tai useampia, sitoo lankoja yhteen, huomaa yksityiskohtia joita kukaan muu ei edes etsi, saa minut tuijottamaan vaikka kuinka kauan ulos ikkunasta maisemaa jota en todellisuudessa näe. Hän on se, jonka olemassaolo ei näy normaalielämässäni ulkopuolisille mitenkään, mutta jonka poissaolo vetää kaiken päänsisäisen elämäni solmuun, kun Johanna ei ole purkamassa sitä tekstiksi.

Oikeastaan tämä päiväkirja on perustettu vaan kirjailijapersoonani leikkikentäksi. Tarkoitus täällä on kertoa kaikesta wannabe-kirjailijan elämään ja ajatuksiin liittyvästä sekä valottaa havaintojani kirjoittamisen suhteen. Sisältää paljon kliseitä, lainauksia fiksummilta ihmisiltä kuin minä itse ja tekotaiteellista pohdintaa. Lukeminen tapahtuu omalla vastuulla.

Tämän päivän lainaus kuvaa samalla suhdettani kirjoittamiseen ylipäätään, koska ennenkaikkea minulle kirjoittaminen on pakkomielle ja sisäinen pakottava tarve. "We do not write because we want to; we write because we have to." -Somerset Maugham-